Erasmus+ ja Suomen Klubitalot ry järjestivät kesän alussa reissun Münchenin klubitaloihin ja mukaan valittiin kuusi klubitalolaista. Mukaan edustamaan pääsivät Virtuaaliklubitalo Virkun, Näsinkulman Klubitalon, Loviisan klubitalon ja Walonkulman Klubitalon työntekijöitä ja jäseniä.
Mikä on oikeudenmukaista? Mikä on epäoikeudenmukaista? Mikä on laki?
Münchenillä on synkkä historiansa natsipuolueen syntypaikkana, ja kaupungista löytyy monia muistomerkkejä äärioikeiston uhreille ja vastustajille. Yksi tällainen vastarintaryhmittymä oli nimeltään Weiße Rose eli Valkoinen ruusu, joka koostui lähinnä müncheniläisistä opiskelijoista ja yhdestä professorista, myöhemmin mukaan tuli myös opiskelijoita Hampurista. Weiße Rose julkaisi salaa sodan vastaisia pamfletteja, joissa he yrittivät vedota saksalaisiin järjellä, humanismilla ja filosofeja lainaten. Yliopiston vahtimestari ilmiantoi heidät Gestapolle, lopun kaiken seitsemän jäsentä sai kuolemantuomion ja useat muut vankeutta. Liikkeen kuuluisin jäsen lienee sen toisen perustajan pikkusisko Sophie Scholl, joka telotettiin giljotiinilla nopean näytösoikeudenkäynnin jälkeen vain 21-vuotiaana.
Oikeudenkäynti pidettiin maanpetturuuteen erikoistuneessa kansantuomiostuimessa (Volksgerichtshof) Justizpalastissa. Rakennus on edelleen olemassa Baijerin osavaltion oikeusministeriön käytössä. Ensimmäinen oikeudenkäynti pidettiin pääsalissa, joka tuhoutui sodassa, seuraava toisen kerroksen pienemmässä oikeussalissa. Samassa salissa järjestön ilmiantanut vahtimies sai vankeustuomionsa sodan jälkeen. Nykyään oikeussali ja sinne johtava käytävä on muutettu pysyväksi näyttelyksi, sali on säilytetty lähes alkuperäisessä ulkomuodossaan.
Weiße Rose -näyttely ei keskity vain esittelemään ryhmän toimintaa, vaan pureutuu myös siihen tosiasiaan, että kaikki natsi-Saksan aikana tapahtunut oli täysin laillista – siitä näyttelyn aloitussanat ”Mikä on oikeudenmukaista? Mikä on epäoikeudenmukaista? Mikä on laki?”. Ollessaan 20-luvulla vankilassa vallankaappausyrityksensä jälkeen, Hitler paitsi saneli kirjansa, mutta vakuuttui myös siitä, että paras tie valtaan olisi laillisen, parlamentaarisen järjestelmän kautta. Muutos ei tapahtunut muutamassakaan yössä, vaan järjestelmällisesti yhtä ihmisryhmää kerrallaan vasten hyökkäämällä (poliittisista vastustajista aloittaen), lakeja vähitellen mutta lopulta silti niin radikaalisti muuttaen. Näyttely muistuttaa meitä huolehtimaan laistamme, sillä sitä on mahdollista muuttaa parempaan tai huonompaan, laki ei ole absoluuttinen synonyymi oikeudenmukaisuudelle.
Matkamme Müncheniin alkoi toukokuun viimeisenä lauantaina 2026. Hotellimme sijaitsi yhtä lähellä kumpaakin Münchenin klubitaloa. Jakauduimme kahteen kolmen hengen porukkaan ja osa meni aluksi Schwalbennest klubitalolle ja toiset Giesingin Klubitalolle. Kävelyä oli 20 minuuttia ja matkan varrella saimme ihailla puistoja ja taloja.
Schwalbennessä ihastelimme heidän upeita tilojaan ja miten tilava keittiö heiltä löytyy. Klubitalo on perustettu jo vuonna 1986 ja jäseniä heillä käy keskimäärin 50 kuukaudessa. Schwalbennestillä on vaikuttava siirtymätyön ohjelma ja useat heidän jäsenistään käyvät myös töissä. He kertoivat heidän arjestaan, jonka jälkeen pidimme työnjaon. Yksi meidän porukasta meni toimistoyksikön työnjakoon ja kaksi keittiöyksikön työnjakoon. Valmistimme ruokaa ja keskustelimme siinä samalla jäsenten ja työntekijöiden kanssa.
Schwalbennestissä toiminta on enimmäkseen työpainoitteista päivää mutta heillä on myös jäsenvetoisia ryhmiä. Niitä olivat lukupiiri, jumppa ja rentoutus. Keskustelumme oli todella antoisaa, vaikka joka välissä yhteistä kieltä ei ollut. Silti me ymmärsimme toisiamme riittävän hyvin. Suomen ja Saksan klubitalojen väliset eroavaisuudet olivat hyvin vähäisiä. Talon arki pyörii samojen työtehtävien ympärillä kuin meidänkin fyysiset talot ja yhteishenki on todella vahvaa. Kaikki saavat valita tehtävänsä omien voimavarojensa mukaisesti ja monet tulevat käymään talolla /hyvän seuran ja ruoan vuoksi. Jäsenet osallistuvat päätöksentekoon aktiivisesti ja suljettuja huoneita ei ole. Saimme lounaan valmistelut tehtyä ja sillä aikaa kun potut keittyivät, pidimme esittelyt meidän omista klubitaloistamme. Ne herättivät paljon mukavaa keskustelua.
Lounaan jälkeen saimme ohjeet millä bussilla pääsisimme kohti seuraavaa määräpäätä, jossa olisimme taas koko porukalla koossa. Giesingin klubitalon työntekijä Marco esitteli meille Sozialpsychiatrisches Zentrum Münchenin ja opimme siellä paljon heidän taustaorganisaation laajasta toiminnasta.
Sitten meillä alkoi vapaa-aika ja lähdimme yhdessä katsomaan kaupungin nähtävyyksiä. Kuljimme keskustaan metrolla ja keli oli sopivan lämmin. Münchenin kirkot sekä muu arkkitehtuuri oli mykistävää katsottavaa. Kaikki oli niin kaunista ja joka kadunkulma huokui historiaa. Löysimme rakennuksien lisäksi upean puiston: English Gardenin, jossa oli surffaajia, kauniita kasveja, sorsia ja jäätelöä. Päivä oli tasapainoinen kokonaisuus klubitaloihin ja itse kaupunkiin tutustumista.
Toisena päivänä vierailimme kolmen hengen porukoissa seuraavassa Klubitalossa. Giesing on 30-vuotias akkreditoitu Klubitalo Münchenissä. Heillä on 3,5 työntekijää ja jäseniä käy talolla keskimäärin 30 kuukaudessa. Klubitalo oli neljännessä kerroksessa, ja saimme lämpimän vastaanoton. Heillä oli tilava oleskelutila, akvaariossa pieniä kaloja, remontissa oleva podcast-huone ja alakerrassa heillä oli kirpputori ja kauppa. Osallistuimme aamun työnjakoon ja sen jälkeen meillä oli pieni hetki aikaa esitellä omia klubitaloja. Teimme toimiston töissä kirjaamista ja keskustelimme samalla jäsenten kanssa. Kuulimme että heillä on käytössä kuuden viikon koeaika ennen kuin jäsenyys on virallista. Kysyin tätä myös työntekijältä ja hän kertoi että jäsentutustujat voivat tuon ajan jälkeen sanoa, tuntuuko klubitalo omalta paikalta vaiko ei. Keskustelimme myös SROI-luvusta ja työntekijän mielestä se olisi todella tarpeellinen myös heille.
Giesingin Klubitalolla tehdään lehteä nimeltä CMG journal, jonka englanninkielisen version saimme mukaamme. Heillä on myös podcasti, joka on pelkästään saksaksi. Se nimi on: Bist du Wahnsinnig?, eli suomeksi: Oletko hullu? Nimi herättelee ajattelemaan mielenterveysasioita ja siinä keskustellaan todella rankoistakin aiheita. Löysimme jälleen paljon yhtäläisyyksiä Suomen Klubitaloihin, ja he kutsuivat meidät osallistumaan torstaisin järjestettäviin Zoomeihin, jossa Euroopan Klubitalot kokoontuvat keskustelemaan yhteistyöstä ja vaihtamaan kuulumisia.
Kolmantena päivänä kävimme vierailemassa Weilheimissä eli kolmannessa klubitalossa. Weilheim on perustettu vuonna 1995 ja heillä on eri taustaorganisaatio kuin muilla Munchenin klubitaloilla. Talo ei ole vielä akkreditoitu mutta heidän taustaorganisaationsa näkyi talossa vahvasti: mm. saavutettavuudessa, puutarhassa, kierrätyksessä ja lähituotteissa. Heidän klubitalonsa oli lähempänä luontoa ja talo oli melko uusi. Heillä oli oma puutarha ja huoneita erilaisille harrastuksille esim. käsitöille. Tutustuimme taloon ja sen jälkeen söimme yhdessä ison aamupalan. Pretzelit ja eri tavat syödä niitä, tulivat tänä päivänä tutuiksi. Pääsimme vierailemaan läheisessä Herzogsägmühlessä, joka on diakoniakylä, jossa ihmiset asuvat, työskentelevät ja auttavat toisiaan. Oli sateinen päivä ja lähdimme ihastelemaan heidän kasvattamaan kuusimetsää. Siinä vaiheessa tuntui kuin olisimme olleet Suomessa.
Seuraavana päivänä matkamme kohti kotimaata alkoi ja pääsimme ilman ongelmia määränpäähän. Yksi seurueestamme matkusti poikkeuksellisesti maata pitkin ja hänen kokemuksiaan reissusta voi lukea toisesta Suomen Klubitalot ry:n blogista.
Mielestämme matka oli avartava, opettavainen ja se oli täynnä ystävällisiä Klubitalon ihmisiä, joita toivottavasti vielä tapaamme etäyhteyksien sekä yhteisten kokoontumisten merkeissä.