Onko työ ennen kaikkea tapa ansaita elanto? Vai merkitseekö se myös mahdollisuutta käyttää omaa osaamista? Entä kokemusta siitä, että omalla tekemisellä on merkitystä? Työ merkitsee harvoin pelkkää palkkaa. Se tuo päiviin rytmiä ja rakennetta. Se voi tarjota yhteisön, jossa ihminen kohdataan vertaisena ja yhtä arvokkaana kuin muut. Työn kautta voi kokea olevansa osa yhteiskuntaa: näkyvä, tarpeellinen ja hyväksytty.
Työelämä ei kuitenkaan ole kaikille yksinomaan myönteinen asia. Se voi olla hektistä, kuormittavaa ja vaikeasti ennakoitavaa. Jatkuva kiire ja odotus tehokkuudesta voivat vaikeuttaa osallistumista työelämään, vaikka ihmisellä olisi halua ja osaamista tehdä työtä.
Mielenterveysviikon teemana on oikeus parempaan. Siihen kuuluu myös yhdenvertainen mahdollisuus osallistua työelämään, vaikka oma työkyky ei riittäisi kokoaikaiseen työskentelyyn. Jokaisella tulisi olla mahdollisuus tehdä työtä tavalla, joka sopii hänen työkykyynsä ja elämäntilanteeseensa.
Työssä jatkaminen tai työllistyminen voi onnistua esimerkiksi joustavamman työajan, sopivasti rajattujen työtehtävien, rauhallisemman työympäristön tai etätyömahdollisuuden avulla. Ihminen voi olla erittäin osaava asiantuntijatyössään, vaikka hänen työpäivänsä olisi neljä tuntia kahdeksan tunnin sijaan. Lyhyempi työpäivä ei tee hänen osaamisestaan tai työnsä tuloksista vähemmän arvokkaita.
Työelämän rakenteet perustuvat silti pitkälti ajatukseen kokoaikaisesta ja tasaisesti työskentelevästä työntekijästä. Aina ei kuitenkaan tarvitse lähteä siitä, että ihmisen pitäisi sopeutua valmiiksi määriteltyihin työaikoihin ja tehtäviin. Joskus on mahdollista tarkastella myös itse työtä: voisiko tehtäviä jakaa toisin, työaikoja järjestää joustavammin tai työn tekemisen tapoja muuttaa? Jos tällaisille ratkaisuille ei ole tilaa, työelämän ulkopuolelle voi jäädä ihmisiä, joilla olisi paljon annettavaa.
Mikä sitten voi estää työnantajaa palkkaamasta osatyökykyistä työntekijää? Taustalla voi olla tiedon puutetta, epävarmuutta tai ennakkoluuloja. Työnantaja ei välttämättä tiedä, miten työtä voisi mukauttaa tai millaista tukea työntekijän palkkaamiseen ja työssä jatkamiseen on saatavilla.
Myös käytännön kysymykset voivat mietityttää. Työnantaja voi esimerkiksi pohtia, miten työtehtävät ja vastuut järjestetään eri työaikoja tekevien työntekijöiden kesken ja miten työpaikan arki saadaan sujumaan. Siksi myös työnantajat tarvitsevat tietoa, neuvontaa ja tukea. Kun työn tekemisen tavoista voidaan sopia joustavasti, työnantajan on mahdollista löytää ratkaisuja, jotka palvelevat sekä työntekijää että työpaikan tarpeita.
Työelämän kehittäminen ei ole vain työnantajien tehtävä, vaikka heidän mahdollisuutensa vaikuttaa ovatkin merkittävät. Myös työyhteisöjen toimintatavoilla ja meidän jokaisen asenteilla on merkitystä. Voimme esimerkiksi miettiä, millaisia odotuksia pidämme työelämässä itsestäänselvyyksinä. Onko työntekijän aina tehtävä täyttä päivää? Voisiko työtä joskus järjestää toisella tavalla? Tärkeää on myös se, miten suhtaudumme työkaveriin, jonka työkyky tai tapa tehdä työtä poikkeaa omastamme.
Oikeus parempaan on oikeutta tulla nähdyksi kokonaisena ihmisenä. Se on mahdollisuutta kuulua työyhteisöön, osallistua ja tehdä merkityksellistä työtä oman työkykynsä mukaisesti.Työn ei tarvitse olla kokoaikaista ollakseen arvokasta. Ihmisen ei tarvitse olla sataprosenttisesti työkykyinen ollakseen sataprosenttisesti arvokas.

Kysy lisää työhönvalmennuksesta:
eKlubitalon työhönvalmentaja Jukka Pousi
+35844 902 5225
jukka.pousi@suomenklubitalot.fi
