Klubitalojen oma siirtymätyöohjelma tarjoaa Klubitalon jäsenille mahdollisuuden työskennellä avoimilla työmarkkinoilla. Klubitalo hankkii yhteisölle työpaikkoja, joihin kiinnostuneet jäsenet voivat hakeutua noin puolen vuoden työjaksoille. Siirtymätyöohjelmassa on kaksi erityistä yksityiskohtaa. Klubitalon henkilökuntajäsenet vastaavat siirtymätyöntekijöiden perehdytyksestä ja tuesta työjakson ajan, mutta myös paikkaavat siirtymätyöntekijöiden mahdollisia poissaoloja. Toinen erityisyys liittyy siirtymätyöntekijöiden valintaan. Perinteisesti työnantajat valitsevat työntekijänsä, mutta siirtymätyöohjelmassa valinnoista päätetään klubitaloyhteisön sisällä. Tässä blogitekstissä esitellään VOIS-hankkeen tutkimustuloksia viimeksi mainitusta, siirtymätyöntekijän valintaan liittyvästä päätöksentekoprosessista.
Yhteisen päätöksenteon ihanne
Klubitalojen toimintaa ohjaavat kansainväliset laatusuositukset, joissa ohjeistetaan muun muassa Klubitaloilla tapahtuvaa päätöksentekoa. Klubitaloilla vallitsee yhteisen päätöksenteon ihanne, jossa päätökset ajatellaan syntyvät demokraattisesti avoimien keskustelujen kautta, joihin jäsenet ja henkilökunta osallistuvat tasavertaisina. Klubitalon laatusuositusten taustalla on nähtävissä kaksi kuntoutusideologista näkökulmaa: yksilön voimaantumista ja osallisuutta painottava toipumisorientaatio sekä laajemman yhteisön kuntouttavaa voimaa korostavayhteisöllinen ideologia. Molempien ideologioiden näkökulmasta demokraattinen päätöksenteko on keskeistä, mutta hieman eri painotuksella. Toipumisorientaatiossa keskeistä on yksilön osallisuus päätöksentekoon ja itsemääräämisoikeus suhteessa hänelle merkityksellisiin asioihin. Yhteisöllisessä ideologiassa taasen painotetaan jäsenten ja henkilökunnan tasa-arvoista yhteistyötä sekä koko yhteisön etua päätöksenteon ohjenuorana. Voidaankin ajatella, että Klubitalotoiminnassa rinnakkain ovat sekä yksilön että yhteisön etua korostavat ideologiat.
Tutkimuksessamme olemme tarkastelleet, kuinka nämä kaksi edellä kuvattua ideologista näkökulmaa tulevat esiin Klubitalon siirtymätyöntekijän valintaan liittyvissä vuorovaikutustilanteissa. Olemme analysoineet 29 videoitua siirtymätyövalmennusryhmän tapaamista ja kuvanneet sitä 1) miten siirtymätyöntekijän valintatavasta keskustellaan ennen varsinaisia valintoja ja 2) miten varsinaisia siirtymätyöntekijän valintoja tehdään vuorovaikutuksen tasolla.
Vois-tutkimushankkeen tutkijat Elina Weiste, Camilla Lindholm, Melisa Stevanovic ja Taina Valkeapää. Kuva: Elina Weiste
Ideologiat vahvasti läsnä valintaprosessia suunniteltaessa
Tuloksemme osoittavat, että siirtymätyöntekijän valintatapaa koskevissa keskusteluissa molemmat ideologiat ovat vahvasti läsnä puheessa. Näissä keskusteluissa henkilökuntajäsenet pyrkivät voimaannuttamaan jäseniä kannustamalla kiinnostuneita tuomaan oma-aloitteisesti itseään esiin ja korostamaan siirtymätyöntekijältä vaadittavia ominaisuuksia: “ (–) tois tässä ryhmässä sitä omaa kiinnostusta sitä työtä kohtaan ja esittelis vähä itteensä ja miksitteolis hyvä siihe ja kertois tässä kaikille että miksi minut pitäisi valita”.
Valintatapaa linjatessaan henkilökuntajäsenet painottavat päätöksenteon avoimuutta ja koko siirtymätyövalmennusryhmän osallisuutta siihen: “Tässä ryhmällä (–) tehtäis se valinta että kuka se heistä olis ettei niinku työntekijät salaa tuolasuputtelis.” Vaikka jäsenet esittävät epäileviä kannanottoja päätöksenteon avoimuuden suhteen (“Etteks te tee just sillee et te itte päätätte sen?”), henkilökuntajäsenet pyrkivät vakuuttamaan ryhmän siitä, että siirtymätyöntekijän valinta on koko ryhmän yhteinen asia, johon jokaisella ryhmäläisellä on mahdollisuus vaikuttaa. Keskeiseksi ohjenuoraksi valinnoissa henkilökuntajäsenet linjaavat reiluuden muiden kohtaan: “(Toinen) on odottanu pitkään siirtymätyöhön pääsyä ja toinen on vasta alottanu Klubitalolla nimielummin ehkä sille joka onodottanu jo pitkään. Siis jotenkiniiku ihan tämmösiä aika niinku reiluja ajatuksia siinä kyllä sitten nousee kukeskustellaa.”
Valintatavasta keskusteltaessa tulee esiin hienoinen ristiriita ideologisten näkökulmien välillä. Toisaalta jäsenten odotetaan nostavan itseään esiin ja ajavan omaa etua kilpailuasetelmassa, mutta samalla myös huomioivan muut jäsenet ja tarvittaessa “antavan” siirtymätyöpaikan jollekin toiselle yhteisön jäsenelle reiluuden nimissä. Havaintomme heijastelevatkin aiemman tutkimuksen tuloksia, joista ilmenee, että vaikka Klubitalot tarjoavat paljon etuja yksilöille, on ensisijainen toimintaa ohjaava periaate kuitenkin koko yhteisön etu (Mandiberg & Edwards, 2013).
Varsinaiset valintatilanteet poikkeavat suunnitellusta
Kun olemme tarkastelleet keskusteluja, joissa tehdään varsinaisia siirtymätyöntekijöiden valintoja, olemme havainneet, että kumpikaan ideologioista ei kuitenkaan ole enää samassa mittakaavassa esillä kuin aikaisemmissa keskusteluissa. Vaikka siirtymätyöstä kiinnostuneilla jäsenillä on tilaa kertoa vahvuuksistaan ja ilmaista omaa kiinnostustaan työtä kohtaan, viimekätinen kontrolli valintakeskustelun etenemisestä on henkilökuntajäsenellä.
Esitetyistä ihanteista huolimatta päätökset siirtymätyöntekijöistä perustuvat usein henkilökuntajäsenten tärkeäksi määrittämiin kriteereihin ja heidän tekemiinsä arvioihin jäsenistä, joiden perusteella jäseniä karsiutuu ulos valinnasta ja joiden avulla päätöksentekoprosessia ohjataan kohti tiettyä lopputulemaa:
“Onks joku semmone kriteeri mikä on nyt ku musta tuntuu et teil on molemmilla ihan samanlaisia tossakriteeristöstä mitä aatteli et mistä vois peilata niteil on tosi paljon niiku samaa (–) et teil ei oikeestaa mitään muuta oosillai eri siinä ku mitä mäniikuaattelen (–) ni on se (–) että on monipuolisesti kiinnostunu erilaisista tehtävistä ja haluaa kokeilla kaikenlaista siinä te ootte erilaisia. Mäaattelin Paulaa vaa et sul on aika paljon sitä samaa hommia mitä sä tykkäät tehä eikö?”
Lopulliset päätökset eivät siis tarkalleen ottaen ole jäsenten ja henkilökunnan yhteisen, tasavertaisen keskustelun tulosta – ainakaan siinä määrin kuin aikaisempien valintaprosessia koskevien keskustelujen pohjalta voisi olettaa. Lisäksi tältä osin valintatilanteet näyttävät poikkeavan myös Klubitalon ideologisista lähtökohdista.
Yhteisen päätöksenteon äärellä. Kuva: Elina Weiste
Miten ymmärrämme ristiriidan ideologioiden ja todellisten käytäntöjen välillä?
Myös aiemmissa Klubitalojen päätöksentekoprosesseja kuvaavissa tutkimuksissa on havaittu, ettei jäsenillä ole aina täyttä osallisuutta kaikkeen Klubitalon päätöksentekoon, kuten hallinnollisiin asioihin (Mowbray ym., 2006). Toisinaan päätöksenteon hetkellä henkilökuntajäsenten mielipide myös ohittaa jäsenten mielipiteet (Karlsson, 2005). Aineistostamme nouseva ideologioiden ja todellisten käytäntöjen välinen ristiriita ei siis tässä mielessä ole poikkeuksellinen ilmiö. Miksi sitten varsinaisissa siirtymätyöntekijän valintatilanteissa päätökset ovat niin vahvasti henkilökunnan kontrolloimia?
Yksi selittävä tekijä voi löytyä itse siirtymätyöohjelmasta ja sen merkityksellisyydestä Klubitalojen toiminnassa. Siirtymätyöohjelma on linkki Klubitalon ja avoimien työmarkkinoiden välillä, ja aiempi tutkimus tuo esiin, kuinka siirtymätyö merkitsee erityistä selontekovelvollisuutta työnantajien suuntaan (Chen, 2017). Työpaikkoja on vaikea saada ja työpaikkojen pysyvyyden kannalta onkin tärkeää, että työnantajille piirtyy siirtymätyöstä hyvä kuva. Voidaan siis ajatella, että Klubitalon henkilökuntajäsenet kokevat jossain määrin painetta lähettää työpaikoille sellaisia henkilöitä, jotka suurella todennäköisyydellä hoitavat työnsä moitteetta ja näin varmistavat työpaikkojen pysyvän jatkossakin Klubitaloilla. Tästä näkökulmasta katsottuna henkilökuntajäsenten kontrolloiva toiminta valintatilanteissa voidaankin nähdä eräänlaisena yhteisöllisen ideologian mukaisena toimintana, jolla pyritään turvaamaan koko yhteisön etu.
Toipumisorientaation näkökulmasta jäsenten itsemääräämisoikeus ja osallisuus päätöksentekoon on tärkeää. Koska kyse on jäsenille henkilökohtaisesti erityisen merkityksellisistä päätöksentekotilanteista – siirtymätyö on iso askel kuntoutumisessa kohti työelämää – osallisuus nousee entistä tärkeämmäksi. Tämä on seikka, joka saattaisi olla tärkeä tiedostaa Klubitalojen toiminnassa sekä mahdollisesti asia, jonka voisi nostaa avoimen keskustelun kohteeksi: Ovatko kaikki päätökset aidosti yhteisen päätöksenteon piiriin kuuluvia vai onko olemassa päätöksiä, joissa henkilökunnan arviot painavat enemmän? Avoin keskustelu päätäntävallasta voisi olla hedelmällisempää kuin mielikuvan luominen tasavertaisen päätöksenteon ihanteesta.
Kirjoittaja: Taina Valkeapää, Helsingin yliopisto
Aineistokatkelmien tunnistetiedot muutettu.
Lue artikkeli:
Taina Valkeapää, Kimiko Tanaka, Camilla Lindholm, Elina Weiste, Melisa Stevanovic:
Interaction, Ideology, and Practice in Mental Health Rehabilitation
Journal of Psychosocial Rehabilitation and Mental Health, pp 1-15.
Lähteet:
Chen, F. (2017), “Building a working community: Staff practices in a Clubhouse for people with severe mental illness”, Administration and Policy in Mental Health and Mental Health Service Research,Vol. 44 No. 5, pp. 651–663.
Karlsson, M. (2005), “Fountain House”, in Borkman, T., Karlsson, M., Munn-Giddings, C. and Smith, L. (Eds.), Self-Help and Mental Health: Case Studies of Mental Health Self-Help Organizations in US, England and Sweden. Sköndalsinstitutes Research Department, Stockholm, pp. 95–106.
Mandiberg, J.M. and Edwards, M. (2013), “Collective identity formation in the mental health Clubhouse community”, International Journal of Self-Help and Self-Care, Vol. 7 No. 1, pp. 19–39.
Mowbray, C., Lewandowski, L., Holter, M. and Bybee, D. (2006), “The clubhouse as an empowering setting”, Health & Social Work, Vol. 31 No. 3, pp. 167–179.