Suomen Klubitalot ry sai kesän lopulla yhteistyötarjouksen Inarin kunnan nuorisopalveluista, Vasatokasta. Yhteistyötarjous koski mahdollisuutta lähettää nuoria Klubitalon jäseniä Vasatokan leirikeskukseen Inariin Nuotta-valmennukseen. Matkalle lähti jäseniä Rovaniemeltä, Oulusta, Hämeenlinnasta, Salosta ja Naantalista sekä ohjaajaksi vastaava työhönvalmenteja Jaana Klubitalo Roihulasta. Tässä blogissa Salon jäsen Niko kertoo matkasta. Tekstin lopussa myös ohjaaja-Jaanan ajatuksia matkasta.
Kun kesän lopulla kuulin mahdollisuudesta osallistua Suomen Klubitalojen sponsoroimaan viikon mittaiseen valmennukseen Lapin taikametsien takana, en heti sille tielle lähdettyäni tiennyt vielä mitä odottaa. Siksi päätin itselleni rakkaalla tavalla kertoa siitä sinulle tarinan avulla. Sen tarkoitus on kertoa elämästä aavistuksen saaneen miehen matkasta sinne ja takaisin. Viikon aikana luvassa on vierailuja alueen eri kohteissa, erilaisia aktiviteetteja sekä upean luonnon ihastelua, mutta ennen kaikkea yhdessäoloa. Siitä ei kuitenkaan lopulta tullut pelkkä matka pohjolaan, vaan jotain paljon syvempää.
Ei enää niin myöhään maanantai aamuna tuo mies heräsi yöjunan konduktöörin kehotukseen nousta ylös, pukea päälle ja poistua erään rovaniemeläisen asemalaiturin kautta etsimään paikalle vastaan saapunut henkilö. Ohjeeksi tälle nuorelle miehelle annettiin etsiä asemalaiturin ystävällisimmät silmät ja iloisimmat kasvot. Helppo tehtävä, pohdin. Tavattuaan tämän ja muut tulevan viikon uudet ystävänsä meidät kutsuttiin ystävällisesti vierailulle tämän niin rumana pidetyn kaupungin sydämeen, jota paikalliset Klubitalo Roihulaksi kutsuvat. Maittavan lounaan jälkeen autoon istuessamme ei kukaan meistä kai vielä tiedä mitä kokemuksia viikko tulisi antamaan, hän pohti kuin kirjasta reväistynä mitäänsanomattomana affektina. Edessäpäinnsiintävät maisemat ainakin antavat lupauksen edessä siintävästä seikkailusta, eikä sähköjohtojen katoamista ehdi edes huomata sillä ikiaikaisen mäntymetsä varastaa kaiken huomion. Liian monta tuntia myöhemmin väsynyt mutta jännittynyt joukko saapui kauniin järven rannalla sijaitsevan kompleksin pihalle, jossa tuon viikon he tulisivat viettämään. Vielä samana iltana paistettujen lettujen nauttimisen jälkeen oli aika uppoutua satujen maailmaan.
Seuraavana aamuna heti herättyäni pakollinen aamukahvi sekä epätodellisen hyvältä maistuva puuro naamaan ja menoksi. Edessä avautui maisema, johon voisi tottua, tuumin. Päivän ensimmäisenä tehtävänä oli tutustuminen paikallisen koira- ja hevostilan toimintaan. Siellä olisi mustangeja, joku tiesi kertoa, vaikka kyseessä ei ollutkaan sellainen ratsu, mitä alkuinnostuksen jälkeen hetken aikaa kuvittelin. Tukikohtaan palaamisen jälkeen nälkä jo kurnikin, ja tie veikin porisevien patojen äärelle. Vatsojen täyttämisen jälkeen suuntana olisi ollut melontaa läheisellä lammella, mutta murskaavan yksi vastaan viisi päätöksen jälkeen saimme treenata kädentaitoja ja valmistaa kotiin viemisiä lapin tuvalla, jossa kädentaidoilla siunattu miehemme valmistikin koruja kotiin rakkaille vietäväksi ja maittava lammen äärellä nautittu kalasoppa lopetti sopivasti toiminnallisen päivän. Tämä se on elämää, ajattelin. Illan päätti lämmin sauna.
”Nämä maat ovat kuin talon seinät taikka sanoin selitetty kartta, kaikki on selvää ja tuttua, joka nimi kertoo oman tarinansa, joka lahdella ja niemellä on historia”
Näin alkaa runo, joka sijaitsee ulkoisesti aivan tavallisen museon sisäänkäynnin tuntumassa. Ollaan kuitenkin saamelaismuseo Siidassa ja viereisen turistiryhmän oppaan puhe sekoittuu ajatuksia herättävän näyttelyn saloihin syventynee syvällä mielessäni. Suomen alkuperäiskansan historiasta kertova osuus alkaa kalvaa sydäntäni, mutta hälvenee pian taka- alalle.
Luontoelämyksiin kai vahvasti kuuluu eläytyminen myös ihan kirjaimellisesti, sillä mikään ei voinut valmistaa siihen mudaksi muuttuneeseen polkuun, joka oli ahkeran joukon sekä tulilla nautitun nestemäisen kullan välissä. Harmitus kuitenkin katoaa, kun hän näkee kuinka mäen laelta avautuva Inarijärvi tarjoaa parastaan. Loiri oli sittenkin oikeassa. Kaiken kruunasi viimein värikkäänä loimuava yötaivas. Tätähän täältä tultiin hakemaankin, tarinamme sankari pohti ja painoin päänsä tyynylle.
Tulistelua Inarissa Kuva: Jaana Rossi
Viikon viimeinen kokonainen päivä kului yhä nopeasti kuin alkoikin, vaikka siihen sisältyikin niin vahvuuksien pohtimista kuin jousiammuntaakin, tarinamme kertoja selitti kotiin jääneille. Päivänpölyt sai huuhdella valmiiksi lämmitetyn saunan lämmössä. Nopeasti kuluneen viikon viimeisenä päivänä väsynyt, mutta onnellinen viikko päättyy makkaranpaistoon lähes majesteettisesti kuohuvan kosken ääressä jaettuihin muistoihin. ” Seison sillan keskellä ja katson kuinka alla virtaava vesi tyynnyttää mielen ja nuotion lämmin tuoksu kutsuu luokseen. Juuri nyt en olisi missään muualla”.
Niko ampuu jousella
Inarissa vietettyä aikaa on vaikea kuvata lyhyesti, mutta käsi sydämellä voin vilpittömästi suositella Nuotta- valmennukseen osallistumista ihan teille jokaiselle, mikäli sellainen mahdollisuus vielä tarjotaan. Viikon aikana saa ainutkertaisen mahdollisuuden kokea matkan, johon kuuluu ystävyyttä ja naurua. Iloa opituista asioista ja koetuista elämyksistä. Sai täyttää vatsansa toinen toistaan maukkaimmilla antimilla, mutta ennen kaikkea tutustua paremmin siihen mieheen, joka tänään olen.
Lopuksi haluan lausua syvimmän kiitokseni kaikille heille, jotka olivat pienen hetken osana elämääni ja kiittää niistä voimaannuttavista ja juuri tähän hetkeen tarkoitetuista muistoista, jotka saan kätkeä muistojen aarrearkkuun.
Kaikella kiitollisuudella, Niko
Ohjaaja-Jaanan terveiset
Inarin matkalla jäsenten lisäksi oli mukana ohjaajana Klubitalon Roihulan vastaava työhönvalmentaja Jaana Rossi. Jaana kertoo kokemuksistaan Nuotta-valmennuksen ohjaajan näkökulmasta.
Nuotta-valmennus Nuorisokeskus Vasatokassa Inarissa ylitti odotukseni. Upea Lapin luonto otti meidät osallistujat, (6 nuorta ja minut), kirjaimellisesti syleilyynsä metsäjoogan ja useiden nuotiolla vietettyjen hetkien avulla. Erämaa ympäröi rekikoira- ja hevostilaa (Siperia Lapponica) jossa tutustuimme rekikoiriin ja villihevosiin, mustangeihin. ”Hyvä ja innostava kohtelu synnyttää hyvää” oli vierailun motto, joka pätee myös meihin ihmisiin, eikö totta? Vierailu Saamelaismuseo Siidassa toi saamelaisuuden ja saamen kulttuurin lähelle, kiitos hyvin toteutettujen näyttelyiden. Koko viikon ohjelma oli huolella ja ammattitaitoisesti rakennettu.
Revontulia Inarissa. Kuva: Jaana Rossi
Viikko sai meidät osallistujat vapautumaan ja kokemaan luonnon, eläimet ja toisemme aivan uudella herkällä tavalla. Viikon irtiotto arjen haasteista antoi voimaantumisen tunnetta, joka pulppusi nauruna ja ilona. Salon klubitalon, Karvetin Klubitalon, Walonkulman Klubitalon, Klubitalo Pönkän sekä Klubitalo Roihulan osallistujat kommentoivat Nuotta-valmennus viikkoa näin: ”Positiivista tässä leirissä on ollut käsittämätön yhteishenki, aktiviteetit, ulkoilu, luonto, rauha, kiitollisuus. Tukiverkosto, jonka olen saanut, on vertaansa vailla. Olen saanut tosi paljon uusia ystäviä, tukea, naurua, iloa elämään, rauhaa ja voimavaroja jaksaa arjessa.” ”Sain kokea paljon kaikkea unohtumatonta. Heittämällä yksi elämän parhaista viikoista” ”Sopivasti aktiviteetteja, ulkoilu, mahtava ryhmä, rauhalliset hetket, Lapin luonto, ihana henkilökunta” Kiitokset Suomen Klubitalot ry:lle ja Nuotta-valmennus ohjaaja Elisa Saukkoselle sekä ihan jokaiselle osallistujalle yhdessä ja erikseen, ihania olette ja elämä kyllä kantaa! -Jaana