Mikä elämässä on sinulle merkittävää tai tavoittelemisen arvoista? Ja mitä tämä merkittävä asia voisi olla, jos se edellyttää lähtemistä Klubitalosta ulos tai eteenpäin? Suomen Klubitalojen OSSI-hankkeessa kysyimme tätä, kun viime kesänä ja alkusyksystä haastattelimme 31 viiden eri Klubitalon jäsentä.
Joillekin tuo merkittävä tarkoitti opintojen alkamista tai keskeytyneiden opintojen jatkamista. Toisille se merkitsi jonkinlaisen työn saamista. Vaikkapa siirtymätyötä, tuettua työtä tai ihan itsenäistä työntekoa. Moni havitteli ennen kaikkea osa-aikatyötä, joillekin riittäisi vain muutama työtunti viikossa. Palkka oli kaikille suuri kannustin. Harva kuitenkaan haluaisi ansaita niin paljon, että joutuisi kokonaan luopumaan nykyisestä toimeentulon perustasta, esimerkiksi työkyvyttömyyseläkkeestä. Mutta, jos palkka olisi vain vähän alle 855 € (2022), jonka saa tienata ilman, että menettää eläkettä, niin moni on kyllä valmis luopumaan Kelan asumistuesta.
Törmäsin jäsenten haastatteluissa kertomia kokemuksia ja ajatuksia läpikäydessäni myös sellaiseen, että joillekin jo se oli merkittävää, jos pääsisi kaverin kanssa vaikkapa teatteriin edes kerran. Ja joillakin taas oman musiikin tuottaminen oli niin verissä, että jonkin merkittävän aikaan saaminen vaatii oman bändin perustamista. Vähitellen oivalsin, että kaikki sellainen tuntuu merkittävältä, mistä vain itse uskaltaa haaveilla.
Kohti työtä tai opintoja
Työpaikan löytyminen vaikuttaa haastattelujen perusteella olevan usein kiven alla. Jotkut ovat osallistuneet työvoimatoimistojen työnhakukursseille, joissa autetaan tekemään työnhakukirjeitä ja myös ansioluettelon eli CV:n laatimisessa. Monilla oli kokemusta myös Klubitalojen työnhakuvalmennuskursseista. Opastusta on saatu myös opinto- ja työyksiköiden työvalmentajilta, ja joillakin taloilla on ollut myös mahdollista osallistua ulkopuolelta järjestettäviin työvalmennustapahtumiin. Näissä valmennuksissa etsitään ihmisen vahvuuksia ja kannustetaan työnhaussa. Jotkut ovat myös tehneet niissä myös videomuotoisen CV:n.
Työpaikan tai opintopaikan löytymiseen liittyy joidenkin jäsenten kokemusten perusteella myös varjopuolia. Silloin ei nimittäin enää pääse osallistumaan talon toimintaan samalla intensiteetillä kuin ennen. Mutta moni myös kertoi, että jos vain ehtii edes joskus käymään omalla Klubitalolla, niin se voi piristää, kun näkee vanhoja tuttujaan, jäseniä ja talon työntekijöitä. Kaiken kukkuraksi näiden työhön onnistumisen kokemuksien jakaminen voi toimia hyvinkin kipinänä toisille jäsenille harkita pääsyä Klubitalolta eteenpäin.
Täytyy myös huomioida se haastatteluissa esiin tullut asia, että kaikki eivät halua ollenkaan pois Klubitalolta. Aika ei vaan silloin ole heille otollinen tai he ovat täysin tyytyväisiä nykymuotoiseen elämäänsä. Se heille suotakoon. Usein pelkkä vuorokausirytmiin pääseminen oli ykkösprioriteetti Klubitalossa käymisessä.
Työpainotteisen päivän merkitys
Työpainotteinen päivä on Klubitalon peruspilareita. Se voi haastattelujen perusteella merkitä eri jäsenille eri asiaa riippuen siitä, missä vaiheessa kuntoutumistaan hän on. Mahdollisuudesta osallistua talon töihin oli joillekin paljon hyötyä jo jäsenyyden alkuvaiheessa taloon tullessa, koska uskon, että pääsemällä tiettyyn rutiiniin toiminnoissaan on tervehdyttävä vaikutus varsinkin, jos on toipumassa oleva kuntoutuja. Jotkut taas kertoivat käyttäneensä työpainotteista päiväohjelmaa hyväkseen oppimalla sen avulla uusia taitoja, jotka voisivat olla hyödyksi tulevaisuudessa mahdollisesti myös Klubitalon ulkopuolella. Ja osalla haastateltavista esimerkiksi toimistoyksikön työntekijöillä oli ollut tärkeä merkitys jäsenen kuntoutumisessa
sekä mahdollisesti myös tulevaisuuden suunnittelussa, ja joidenkin toisten kohdalla taas keittiö- tai mediayksikönkin työvalmentaja oli auttanut löytämään reittiä eteenpäin.
OSSI-hankkeen kanssatutkijana olen paneutunut näihin jäsenten haastatteluissa kertomiin kokemuksiin ja pohtinut, mikä on olennaista heidän pyrkimyksissään saada aikaan jotain merkittävää myös Klubitalon ulkopuolella. Samalla olen OSSIn projektipäällikkönä työskentelevän Outi Hietalan kanssa peilannut näitä jäsenten kokemuksia sekä pyrkimyksiä omiin, kahdesta Klubitalosta kertyneisiin kokemuksiini. Olen pohtinut merkityksellisen elämän mahdollisuuksia omalla kohdallani ja sitä, mitä haluan vielä saada aikaan tai miten voisin olla hyödyksi myös muille.
Varsinkin jäsenyyden alkuvaiheessa minulle ja monille haastatteluihin osallistuneille jäsenillekin oli tärkeää se, että vaikka ei ole parhaimmassa kunnossa, Klubitalosta löytyy kuitenkin aidosti mielekästä tekemistä. Itse pääsin laskemaan ja kirjaamaan Klubitalon tietojärjestelmään jäsenten tulo- sekä lähtöaikoja. Työ sopi minulle hyvin, olinhan tottunut pyörittelemään numeroita jo kouluaikoina. Tässä vaiheessa on vaikeaa edes kuvitella, että pääsisi joskus haastavampiin tehtäviin tai vaikkapa siirtymätöihin. Unelmana on vain suoriutua jotenkin päivästä toiseen. Itse koen tuolloin vain ajelehtineeni eteenpäin ja jonkin ajan kuluttua Klubitalon toimintaan osallistuminenkin kävi mahdottomaksi. Palasin myöhemmin toimintaan liityttyäni toisen, hiukan pienemmän Klubitalon jäseneksi. Siellä olen saanut uusia mahdollisuuksia koetella siipiäni esimerkiksi siirtymätyössä. Kaikki ei aina ole mennyt kuin Strömsössä. Välillä olen kokenut takaiskuja ja ehtinyt turhautuakin liian samanlaisina toistuviin kuvioihin. Ja toisaalta sain juuri omalta Klubitaloltani vinkin tästä OSSI-hankkeesta, jossa olen nyt työskennellyt freelancer-kanssatutkijana kohta pari vuotta.
Takaiskujen jälkeen uudelleen toimeen
Myös haastatteluissa korostui jäsenten tyytyväisyys siihen, että vaikka välillä putoaa tahtomattaankin ulos toiminnasta tai joutuu vaikka sairaalaan, talossa ei suhtauduta tällaisiin ”takapakkeihin” udellen, arvostellen tai väheksyen. Ja aina on mahdollista kokeilla siipiään jonkin ajan päästä uudelleen. Parasta Klubitalossa monille vaikuttaakin olevan se, että siellä ollaan kiinnostuneita kaikista jäsenistä ja heidän kuulumisistaan tasapuolisesti ja ystävällisesti, mutta siellä ei kysellä ikävältä tuntuvalla tavalla kenenkään tekemisten tai tekemättä jättämisten perään. Silloin taloon on mukava tulla myös silloin, kun maailma murjoo. Kynnystä palata talolle epäonnisten vaiheiden jälkeen helpottaa kokemus siitä, että Klubitalolla saa olla oma itsensä. Ei tarvitse yrittää olla reippaampi tai mitään muuta, kuin sillä hetkellä on mahdollista. Moni haastateltava antoi kiitokset tästä pitkälti työvalmentajille, jotka eivät vähästä hätkähdä ja jotka esimerkillään luovat rauhallista ja kunnioittavaa ilmapiiriä talolle.
Omien unelmien tavoittelu ja se, että uskaltaa alkaa toteuttaa jotain itselle tärkeää tavoitetta myös Klubitalon ulkopuolella on OSSI-hankkeen haastattelujen perusteella siis tärkeää varsin monille Klubitalojen jäsenille. Haastatteluissa moni korosti myös sitä, että jonkin itseä inspiroivan asian tai vaikkapa työllistymiseen liittyvän tahtotilan löytyminen on jokaisen ”oma juttu” ja että askeleet sen suuntaan voi ottaa juuri itselle sopivalla tavalla sekä tahdilla. Samalla Klubitalolta saatavaa vertaistukea ja ammattilaisten ohjausta sekä kannustusta piti tärkeänä moni heistäkin, jotka olivat jo saaneet työ- tai opiskelupaikan. Klubitalon olemassaolo auttaa uskomaan omiin mahdollisuuksiin, sietämään uuteen uskaltamiseen liittyvää epävarmuutta sekä selviytymään mutkista ja takaiskuista. Klubitalo on taustalla ja tukikohtana, joka luo turvaa sekä auttaa ylläpitämään toivoa myös vaikeuksien kohdatessa.
Antti Pitkänen, OSSI-yhteistutkimushankkeen kanssatutkija Lahden Klubitalosta