Tässä blogipostauksessa OSSI -hankkeen tutkimusavustaja Jussi Haatainen kertoo OSSI-kyselyn tulosten perusteella siitä, miten jäsenet kokevat osallisuuden Klubitaloilla, miten he kokevat tulevansa kuulluiksi ja miten he kokevat vaikutusmahdollisuutensa?
Klubitalot ovat jäsenille OSSI-kyselyn tulosten perusteella positiivisen olemisen ja osallistumisen paikkoja. Suurin osa kyselyyn vastanneista jäsenistä koki vahvasti kuuluvansa oman talonsa yhteisöön. Vastaajien joukossa oli kuitenkin myös heitä, jotka tunsivat joutuneensa joltain osin syrjemmälle. Myös Klubitalossa toimiminen, sen kehittäminen tai vaikkapa kokemusasiantuntemuksen merkitys taloille olivat aiheita, joista kyselytulokset tarjoavat tietoa.
Klubitalo merkittävä osa jäsenten arkea ja elämää
Vastaajat olivat sangen tyytyväisiä siihen, miten usein he käyvät omalla Klubitalollaan. Yli puolet (55%) ei haluaisi lisätä käyntejään nykyisestä. Hiukan vähemmän (45%) oli niitä, jotka haluaisivat käydä talolla nykyistä useammin. Toisaalta oli kiinnostavaa, että suurin osa (58%) vastaajista ei haluaisi myöskään missään tapauksessa vähentää käyntejään Klubitalolla.
Myös Klubitalon juhliin ja vapaa-ajantoimintoihin osallistumiseen suhtautuminen jakoi mielipiteitä. Suurin osa, (yli 62%) vastaajista osallistui mielellään vapaa-ajantoimintoihin ja juhliin. Vapaa-ajantoimintaan osallistumisesta vähemmän kiinnostuneita tai sen suhteen epävarmoja oli kuitenkin yli kolmannes vastaajista (38%). On ehkä syytä miettiä, miten vapaa-ajan toimintoja tulisi kehittää, jotta nämäkin jäsenet kokisivat ne mielekkäiksi ja myös heidät saataisiin niihin mukaan. Toisaalta osalle jäsenistä Klubitalolla on tärkeää nimenomaan työpainotteisen päivän toimintoihin osallistuminen eivätkä he välttämättä ole kiinnostuneita osallistumaan vapaa-ajantoimintoihin.
Klubitalolla voi osallistua työpainotteiseen päivään, vapaa-ajantoimintoihin tai molempiin.
Toimintaan, juhliin ja vapaa-ajan toimintaan osallistumista koskevien vastausten suhteuttamiseksi on hyvä muistaa, että kysely toteutettiin viime vuoden kesällä, jolloin elettiin korona-poikkeustilan suvantovaihetta. Moni jäsen oli kevään aikana joutunut jäämään kotiin. Tarve päästä käymään talolla oli siksi suuri, vaikka samanaikaisesti huoli tartunnasta saattoi vähentää rohkeutta osallistua toimintaan tai kiinnostusta esimerkiksi vapaa-ajan toimintaa kohtaan.
Tyytyväisyydestä ja sitoutumisesta Klubitaloon kertoo myös melko yksiselitteisen kielteinen suhtautuminen ajatukseen Klubitalolta lähtemisestä. Vain viidennes vastaajista oli nimittäin kyselyn aikoihin ajatellut Klubitalosta lähtemistä. Tätä sitoutumista tutkittiin kyselyssä myös ”en osaa kuvitella elämää ilman Klubitaloa” -väitteen avulla, mikä oli melko rohkea ja vastaajille ehkä hieman hämmentävä väite. Sen avulla saatiin kuitenkin mielenkiintoista lisätietoa talon merkityksestä jäsenille: niukasti yli puolet (54 %) vastaajista on väitteen suhteen täysin tai lähes samaa mieltä, neljännes ei ollut väitteestä samaa eikä eri mieltä. Viidennes oli väitteen kanssa eri mieltä eli sillä kannalla, että heille elämää oli myös Klubitalon ulkopuolella. Tulos osoittaa Klubitalon tärkeän aseman jäsenten elämässä, mutta toisaalta sitä ei kuitenkaan voi pitää yksiselitteisen myönteisenä. Siksi mielipiteiden jakautumista voidaankin pitää hyvänä asiana: Klubitalo on joillekin jäsenilleen elämän keskus tai kivijalka ja joillekin yksi osa muuta arkea ja elämää, jolloin sen rinnalle ja jopa sijaan löytyy muitakin vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia. Klubitalo on kuitenkin molemmille taustalla pysyvänä tukena ja turvapaikkana. Sinne on aina oikeus palata, mikä voi antaa rohkeutta myös ulospäin suuntaamiseen ja vaikkapa opiskelemaan lähtemiseen.
Klubitaloissa vallitsee positiivinen osallisuuden tunne
OSSI-kyselyn vastausten positiivinen trendi kulkee myös Klubitalossa olemista ja toimimista käsittelevien osallisuuskysymysten läpi. Niiden avulla pyrittiin saamaan tietoa siitä, miten jäsenet kokevat asemansa klubitaloyhteisössä sekä miten vahvasti he ovat sitoutuneet siihen. Yleisesti ottaen vastaajien enemmistö koki Klubitalossa olemisen, sen toimintaan osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollisuudet hyvin positiivisina. Useimmat myös kokivat, että tulevat kuulluksi ja nähdyksi Klubitalolla.
Sen sijaan väite: ”tunnen suurimman osan jäsenistä ja henkilökunnasta.” jakoi mielipiteitä. Kaksi kolmasosaa oli joko täysin tai osittain samaa mieltä ja yksi kolmasosa oli eri mieltä. Tämä kertoo siitä, että Klubitaloilla on talon väen kanssa tutuksi tulleen enemmistön lisäksi olemassa iso joukko ihmisiä, jotka eivät tunne muita jäseniä. Samaa ilmiötä kartoitti kysymys siitä, miten hyvin kyselyyn vastaaja koki muiden jäsenten ja henkilökunnan tuntevan hänet. Vastaukset olivat yhtenevät edellisen kysymyksen kanssa. Noin kaksi kolmasosaa arvioi, että henkilökunta ja muut jäsenet tuntevat hänet hyvin. Kuitenkin oli olemassa myös iso joukko jäseniä eli kolmasosa, joka ei tunne muita talolla toimijoita tai koe välejä heihin niin läheisiksi. Onkin hyvä pohtia, voiko joku esimerkiksi kokea yksinäisyyttä myös Klubitalolla ollessaan.
Pääosa (74%) kyselyyn vastanneista koki kuitenkin, että Klubitalossa ollaan aidosti kiinnostuneita heistä. Silti 26% vastaajista koki epävarmuutta sen suhteen, ollaanko hänestä kiinnostuneita Klubitalolla. Kolmannes (33 %) vastaajista koki myös, ettei pysty huomioimaan arempia jäseniä riittävästi. Vastausten vaihtelua voivat selittää ihmisten sosiaalisuuden luonnolliset erot, mutta tieto siitä, että kaikki jäsenet eivät tunne olevansa yhdenvertaisia yhteisön jäseniä, on syytä ottaa vakavasti, kun toimintaa kehitetään.
Mielipiteet talojen toiminnan kehittämisestä ja kokemusasiantuntijoista pääosin myönteisiä
Kyselyssä kartoitettiin myös sitä, mitä jäsenet ajattelevat klubitalotoiminnan kehittämisestä ja kokemusasiantuntijuudesta. Omaan sairaus- ja toipumiskokemukseen sekä koulutukseen perustuva kokemusasiantuntijuus ei ehkä ollut tuttu asia kovinkaan monille kyselyyn vastanneille (250 jäsentä 339 vastaajasta otti kantaa tätä koskevaan kysymykseen). Kokemusasiantuntemuksen merkitys Klubitaloissa jakoi mielipiteitä. Yli puolet (63%) kyselyyn vastanneista oli joko täysin tai lähes samaa mieltä siitä, että kokemusasiantuntijatoiminta on hyödyksi Klubitalojen kehittämisessä. Hiukan yli neljännes (28%) ei osannut sanoa, onko toiminta hyödyllistä vai ei, mutta vain harva (8%) oli toiminnan hyödyllisyydestä joko lähes tai täysin eri mieltä. (Alla olevassa kuvassa lähes tai täysin samaa mieltä olevien osuutta kuvaavat pylväät 4 ja 5, eri mieltä olevien vastaukset näkyvät pylväissä 1 ja 2. Ei samaa eikä eri mieltä olevien vastaukset näkyvät keskellä, pylväässä numero 3.)
Kokemusasiantuntijatoimintaa ollaan vasta kehittämässä Klubitaloissa. Esimerkiksi Lahden Klubitalolla toimii parhaillaan ESKOT ry:n hallinnoima Minun tieni kokemusasiantuntijaksi -hanke (2019-2021). Hankkeen tavoitteina ovat pysyvän kokemusasiantuntijatoiminnan mallin luominen yhteistyössä sairaanhoitopiirin kanssa, kokemusasiantuntijoiden työllistäminen sekä osallisuuden ja voimaantumisen vahvistuminen. Lisäksi hanke kehittää tukimuotoja kokemusasiantuntijoille, esimerkiksi yhteisöllistä tukea ja työnohjausta.
Kokemusasiantuntijakoulutuksia on järjestetty myös muissa Klubitaloissa ja yleensä ne liittyvät julkisten sosiaali- ja terveyspalveluiden yhteiskehittämiseen. Koulutettu kokemusasiantuntija tuo omaa kokemustietoaan sote-ammattilaisille vaikkapa kokemusalustuksen kautta, asiakasraadin jäsenenä tai osallistumalla palveluiden kehittämiseen ja toimimalla vertaisohjaajana. Hän voi tällöin kertoa myös Klubitalon merkityksestä omassa toipumisessaan ja arjessaan sekä saada vaikkapa sote-ammattilaiset näin ymmärtämään paremmin, mitä talon jäsenyys on hänelle antanut. Se, mitä kokemusasiantuntijat voisivat tehdä Klubitaloissa on kuitenkin vasta muotoutumassa, mikä näkyi myös näissä kyselyn vastauksissa.
Kokemusasiantuntijatoiminnan merkitys Klubitaloissa saattoi olla kyselyyn vastaajille hiukan epäselvää, koska kyselyyn vastaajista yli puolet oli täysin samaa mieltä siitä, että toiminnan kehittäminen tapahtuu jo nyt henkilökunnan ja jäsenten yhteistyönä. Ja yli kolmannes vastaajista oli tästä lähes samaa mieltä (ks. yllä oleva kuva, pylväät 4 ja 5). Tämä kertoo siitä, että Klubitalot ovat onnistuneet erittäin hyvin perusideansa toteuttamisessa ja jäsenet pitävät tasaveroista toimintaa talossa ja sen toiminnan kehittämisessä onnistuneena.
Erillisiä kokemusasiantuntijoita ei siis ehkä Klubitaloissa tarvitakaan siinä määrin, kuin perinteisissä sote-palveluissa, joissa kuilu henkilökunnan ja asiakkaiden tai potilaiden välillä voi olla suuri. Silloin kokemusasiantuntijat toimivat ennen kaikkea talosta ulospäin ja vaikuttavat sote-palveluissa. Toisaalta Klubitaloissakin voisi olla kiinnostavaa etsiä mahdollisuuksia ratkoa esimerkiksi yhteisöllisyyttä ja osallisuutta koskevia haasteita niin, että kokemusasiantuntijakoulutuksen käyneet jäsenet saisivat tuoda tähän omaa osaamistaan.
Klubitalojen toiminta-ajatuksena on tukea yhteisöllisyyden lisäksi myös kutakin jäsentä yksilönä. Tällöin on tärkeää, että jäsenet saavat oman äänensä kuuluviin ja että toiminta on “jäsenten näköistä”. OSSI-kyselyssä käsiteltiin tätä teemaa kysymällä kuinka hyvin jäsenet saavat toteuttaa Klubitalossa omia ideoitaan. Kolmasosa vastaajista koki, ettei saa toteuttaa Klubitalossa omia ideoitaan. Kuitenkin tässäkin kohtaa kaksi kolmasosaa vastaajista on tyytyväisiä siihen, miten saa toteuttaa Klubitalolla omia ideoitaan.