Join decision-making in mental health: An interactional approach -kirjan esittely. Kirjoittaja Vois -hankkeen tutkimusavustaja Henri Nevalainen.
VOIS-tutkimushankkeen tutkijoiden Camilla Lindholmin, Melisa Stevanovicin ja Elina Weisten toimittama Join decision-making in mental health: An interactional approach -teos julkaistiin kesäkuussa 2020. Kirjassa tarkastellaan tapoja, joilla mielenterveystyön ammattilaiset pyrkivät saamaan asiakkaat mukaan yhteiseen päätöksentekoon. Samalla tutkitaan sitä, miten tällaiset osallisuuden edistämisen tavat kietoutuvat valtaan ja neuvotteluihin ammattilaisten ja asiakkaiden välisistä suhteista.
Sosiaalinen osallisuus on keskeinen käsite vallitsevassa sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluja koskevassa keskustelussa. Sosiaalisella osallisuudella viitataan yksilön tunteeseen yhteisöön kuulumisesta ja kokemukseen mahdollisuudesta vaikuttaa itseensä ja ympäristöönsä vaikuttaviin asioihin (Sihvo, Isola Kivipelto, Linnanmäki, Lyytikäinen & Sainio, 2018). Myös tämänhetkiset kansainväliset mielenterveyspolitiikkaa koskevat suositukset (esim. WHO, 2013) korostavat asiakkaiden osallisuuden merkitystä. Tällä viitataan toimiin, joilla tuetaan asiakkaiden mahdollisuuksia ja kykyä tehdä itsenäisiä päätöksiä omasta elämästään ja edistää henkilökohtaista hyvinvointiaan.
Klubitaloilla tapahtuva päätöksenteko tutkimuksen kohteena
Kirjan kahdestatoista luvusta viidessä keskitytään erilaisiin vuorovaikutuksen tapoihin VOIS-hankkeen yhteistyökumppanin, Klubitalojen, kontekstissa. Klubitalojen standardien mukaan kaikki Klubitalon toimintaan liittyvät asiat päätetään yhteisissä kokouksissa. Päätökset tehdään ns. konsensus periaatteella, minkä tarkoituksena on ottaa huomioon kaikkien Klubilaisten näkemykset sekä tukea kuntoutumista. (Hänninen, 2012.) Klubitalon yhteistä päätöksentekoa käsitellään kirjassa muun muassa tarkastelemalla sitä, miten henkilökunta pyrkii kannustamaan jäseniä osallistumaan päätöstentekoon, miten jäsenten ehdotuksiin reagoidaan sekä sitä, millainen rooli kirjoittamisella on vuorovaikutustilanteiden kehittymiselle.
Yhteinen päätöksenteko on vaikeaa
Vaikka mielenterveyskuntoutujien sosiaalisen osallistumisen edistämisen suhteen onkin muutaman viime vuosikymmenen aikana tapahtunut merkittäviä parannuksia, yhteisen päätöksenteon toteuttaminen on monelta osin edelleen varsin haastavaa. Toisinaan haasteena saattaa olla asiakkaan henkilökohtaiset haasteet päätöksenteossa (ks. Beitinger, Kissling, & Hamann, 2014; Ernst & Paulus, 2005; Larquet, Coricelli, Opolczynski ja Thibaut, 2010). Toisinaan taas osa asiakkaista mieluummin jättäisi omaa hoitoa koskevat päätökset ammattilaisten vastuulle (Elstad & Eide, 2009; Hickey & Kipping, 1998). Tilanteissa, joissa asiakas haluaisi osallistua päätöksentekoon, työntekijöiden asema ja vastuu voivat olla omiaan antamaan työntekijöille enemmän valtaa kuin asiakkaille. Tämä kaikki johtaa siihen, että yhteisen päätöksenteon ihanteita voi olla vaikea käytännössä toteuttaa.
Päätöksentekoon liittyvän vuorovaikutuksen ymmärtäminen kannattaa!
Yhteiseen päätöksentekoon, etenkin mielenterveyskuntoutuksessa, liittyy siis monia siihen vaikuttavia tekijöitä. Yhteisellä päätöksenteolla voi kuitenkin olla kauaskantoisiakin seurauksia yksilön elämälle, joten yhteiseen päätöksentekoon kytkeytyvän vuorovaikutuksen ymmärtäminen on todella tärkeää. Vuorovaikutusta ymmärtämällä voidaan kehittää tapoja, joilla yhteisiä päätöksiä Klubitaloilla tehdään. Näin päätöksenteosta voidaan tehdä entistä yhteisempää ja vielä paremmin Klubitalojen jäsenten tavoitteita palvelevaa.
Kirjan voi hankkia olemalla sähköpostitse yhteydessä kirjan toimittajiin melisa.stevanovic@tuni.fi, elina.weiste@ttl.fi tai camilla.lindholm@tuni.fi tai osoitteesta: https://www.palgrave.com/gp/book/9783030435301
Lähteet
Beitinger, R., Kissling, W., & Hamann, J. (2014). Trends and perspectives of shared decision-making in schizophrenia and related disorders. Current Opinion in Psychiatry, 27(3), 222–229.
Elstad, T. A., & Eide, A. H. (2009). User participation in community mental health services: Exploring the experiences of users and professionals. Scandinavian Journal of Caring Science, 23(4), 674–681.
Ernst, M., & Paulus, M. P. (2005). Neurobiology of decision making: A selective review from a neurocognitive and clinical perspective. Biological Psychiatry, 58(8), 597–604.
Hickey, G., & Kipping, C. (1998). Exploring the concept of user involvemen in mental health through a participation continuum. Journal of Clinical Nursing, 7(1), 83–88.
Hänninen, E. (2012). Choices for recovery: Community-based rehabilitation and the Clubhouse Model as means to mental health reforms. Helsinki: Finnish Institute for Health and Welfare.
Larquet, M., Coricelli, G., Opolczynski, G., & Thibaut, F. (2010). Impaired decision making in schizophrenia and orbitofrontal cortex lesion patients. Schizophrenia Research, 116(2), 266–273.
Sihvo, S., Isola, A.-M., Kivipelto, M. Linnanmäki, E., Lyytikäinen, M., & Sainio, S. (2018). Operating model for client involvement. Reports and Memorandums of the Ministry of Social Affairs and Health 16/2018. http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/160828.
WHO (2013). Mental health action plan 2013–2020. Geneva: WHO Press. http://apps.who.int/iris/bitstream/handle/10665/89966/9789241506021_ eng.pdf;jsessionid=0767FE6F65666AD0F15661CD9613EDFC? sequence=1.