Maakuntien sote-keskukset ja klubitalotoiminnan tulevaisuus

Tilannekuva kevään vaihtuessa kesäksi 2020: Korona-kriisin hellittäessä otettaan Suomessa viimeiset kaksi viikkoa ovat nostaneet uudelleen parrasvaloihin taustalla muhineita uudistushankkeita. Suomen Klubitalojen näkökulmasta on syytä kiinnittää huomio joihinkin ajankohtaisiin asioihin, muun muassa:

• Verkon Vahviste (VV) -hankkeen väliraportti on saanut rahoittajan eli STEA:n arviointiryhmältä merkittävästi arvioitujen hankkeiden keskiarvon ylittävän pistemäärän, mikä innostaa meitä jatkamaan hankkeen yhteiskehittämisen ja Klubitalojen oman arvioinnin työotetta jatkossakin.
• Valtioneuvoston strategiadialogiin pyydettiin 20.5.2020 mennessä eri tahojen näkemyksiä tulevaisuuden sote-keskusten organisaatioista ja palvelusisällöistä. Vastasimme kyselyyn yhdessä järjestömme uuden tutkimusprojektin vastuuhenkilön Outi Hietalan kanssa keskittyen samoihin Klubitalojen kannalta tärkeisiin teemoihin.
• Juuri ennen korona-kriisiä sosiaali- ja terveysministeriö (STM) käynnisti ”työn ja työhyvinvoinnin kehittämisohjelman” nimeämällä sille ohjausryhmän, jossa ei näytä olevan yhtään osatyökykyisiä henkilöitä edustavaa tahoa. Korona-kriisin seurauksena työttömiksi joutuneiden henkilöiden ohella merkittävin työvoimareservi koostuu juuri osatyökykyisistä henkilöistä.
• Keskiviikkona 27.5.2020 sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekonen ja perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru julkistivat yhteisen kannanoton ”nyt on kuntoutuksen uudistuksen aika”. Tärkein viesti oli, että nykyisin noin 50 lakia, asetusta tai valtioneuvoston päätöstä kattava sekava ja byrokraattinen kuntoutusjärjestelmä uudistetaan sote-uudistuksen yhteydessä.
• Viime viikolla valmistui myös järjestömme hakemus STM:n Euroopan sosiaalirahasto (ESR) -ohjelman rahoitusta varten ja sen ydin on korona-kriisin aikana nopeasti käynnistyneiden e-klubitalotoimintojen jatkokehittämisen varmistaminen sekä valmistautuminen tulevaan maakunta- ja sote-uudistukseen.

Klubitalot asemoitava osaksi verkostoituvaa tulevaisuuden sote-keskusta

Tulevaisuuden verkostoituvan sote-keskuksen on oltava aidosti moni-sote-ammatillinen sekä kykenevä laajempaan hallinnon alarajat ylittävään koordinaatioon ydinpalveluja täydentävien tukitoimintojen, kuten järjestölähtöisten auttamistoimintojen kanssa. (Brax, Tuija: STM:n raportti 26/2018). Esimerkiksi mielenterveyskuntoutujien Klubitalot tukevat kuntoutujajäsenten tavoitteita ja toiveita yli sektorirajojen laajasti, ei pelkästään sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen yhteensovittamisen kannalta.

Lisäksi sote-uudistuksen valmistelijoiden tulee ottaa huomioon selvityshenkilö Tuija Braxin raportissaan (STM raportti 26/2018) esittämä ”eriyttävä luokittelu” erilaisia tehtäviä yhteiskunnassa suorittavista järjestöistä: (1) perinteisen kansalaisyhteiskunnan yhteisölliset järjestöt, joilla on vahva kytkentä perustuslain kansalaisoikeuksiin; (2) erimuotoisia yleishyödyllisiä auttamistoimintoja tuottavat järjestöt (järjestölähtöinen auttamistoiminta, kuten psykososiaalinen klubitalotoiminta); sekä (3) järjestöjen johtama tai omistajaohjaama palvelutuotanto, mikä on kilpailulainsäädännön alaista. Muiden edellä mainittujen järjestöjen toiminnot eivät voi olla kilpailutettavissa.

Järjestölähtöinen auttamistoiminta, jossa on paljon vapaaehtoistoimintaa ja käyttäjälähtöisyyttä tulisi hahmottaa tulevaisuuden sote-keskuksissa yleishyödyllisten kumppanuussuhteiden ja vapaaehtoistoimintojen alueelle. Seuraava kuvio valaisee mainittua verkostoituvaa sote-keskustoimintaa:

Yhteistyö – yhteen sovittaminen, koordinaatio – yhteen liittäminen, integraatio – haltuunotto, acquisition:

Tulevaisuuden verkostoituvan sote-keskuksen on oltava aidosti moni-sote-ammatillinen sekä kykenevä laajempaan hallinnonalarajat ylittävään koordinaatioon ydinpalveluja täydentävien tukitoimintojen kanssa. Tuloksena pitäisi olla kaikkia paikallisia ja alueellisia voimavaroja, toimintoja, järjestöjä ja niiden vapaaehtoistyötä ja muita yleishyödyllisiä toimintoja hyödyntävä sote-palvelujen ja niitä täydentävien tukitoimintojen verkosto, jossa asiakkaiden/käyttäjien tarpeet otetaan kattavasti huomioon.

Mielenterveyskuntoutujien klubitalotoiminta on laajennettava käyttöön koko maassa

Suomen Klubitalot ry:n puolesta kiinnitän huomiota siihen, että psykososiaalisen kuntoutumisen klubitalomenetelmän käyttöönotto koko maassa oli tavoitteena jo vuosien 2009 – 2015 MIELI kehittämisohjelmassa yhtenä näyttöön perustuvista avohoidon uusista toimintamalleista. Tavoite ei kuitenkaan toteutunut rahoituksen puuttumisen vuoksi. Siitä johtuen ei ollut myöskään tätä tehtävää koordinoivaa henkilöstöä.

• STM:n tilaamassa Mieli 2009 – 2015 ohjelman arviointiraportissa ei edes mainita klubitalomenetelmää, jonka käyttöönottoa olisi tullut edistää yhtenä käyttökelpoisena ja näyttöön perustuvana avohoidon tukimuotona psykiatristen potilaiden yhteiskunnallisen osallisuuden mahdollistajana.
• Sote-uudistuksessa mielenterveyspolitiikan tavoitteeksi tulisi asettaa matalan kynnyksen klubitalotoiminnan käynnistäminen kaikissa 5 maakunnassa ja noin 20 seutukunnassa, joilta se vielä puuttuu. Ensiksi tulisi saada Klubitalot seuraaviin 8 maakunnan pääkaupunkeihin: Joensuu, Kokkola, Kouvola, Kuopio, Mikkeli, Seinäjoki, Turku ja Vaasa. Seuraavina vuorossa olisivat seutukeskukset.
• Psykososiaalisen kuntoutumisen klubitalomenetelmä sosiaalisen osallisuuden edistäjänä suositellaan otettavaksi käyttöön myös valtioneuvoston kanslian tilaamassa YhdessäMielin – hankkeen raportissa ”Toimivat mielenterveys- ja päihdepalvelut”(Wahlbeck ym. 2018, 13-14).

Klubitalojen periaatteet ja jäsenten tarpeisiin vastaavat toiminnot

Osallistujat itse päättävät miten he osallistuvat ja mitä tarjolla olevia mahdollisuuksia Klubitaloilla he hyödyntävät. Toimintoja ohjaavat arvot yhdenvertaisuus, yhteisöllisyys ja yksilöllisyys. Päiväohjelmassa on valittavana mm:

• Työpainotteisia tehtäviä ja terveen elämän taitojen ohjausta ja vertaistukea
• Klubitalon järjestämää työelämässä tarvittavien taitojen opiskelua, opintovalmennusta ja tutkintoihin johtavan koulutuksen tukea
• Tutustumista ja osallistumista paikallisten oppilaitosten koulutustarjontaan
• Työvalmentajien ohjaamaa työkokeilua ja tutustumista paikallisiin työllistymismahdollisuuksiin
• Osallistumista siirtymätyökokeiluihin ja/tai tuettuun työllistymiseen työvalmentajien opastuksella paikkakunnalla käytettävissä olevilla yritysten tai julkishallinnon työpaikoilla
• Apua arjen käytännön asioiden ja pulmien järjestelyihin
• Mahdollisuuksia osallistua Klubitalojen kansainvälisiin yhteishankkeisiin, kielitaidon kehittämiseen ja koulutukseen
• Osallistumista vapaa-ajan toimintoihin

Monitahoiseen toimintaan viitaten psykososiaalisen kuntoutumisen klubitalomenetelmä ei todellakaan ole ”yhden asian liike”, vaan laajasti kuntoutujajäsenten itsensä määrittelemien tavoitteiden ja tarpeiden toteutumiseen tähtäävä tavoitteellista toimintaa, jonka päämääränä on kuntoutujan yhteiskuntaan osallistuminen ja osallisuus, mikä toteutuu itsemääräämisenä, oman elämän hallintana.

Järjestölähtöinen auttamistoiminta, johon sisältyy runsaasti kuntoutujien itsensä ja heidän läheistensä vapaaehtoistoimintaa, ei ole kilpailutettavissa, vaan näille toiminnoille – kuten psykososiaalisen tuen Klubitalot – on löydettävä muunlainen kumppanuus- tai verkostotoimijan positio suhteessa paikallisiin ja alueellisiin mielenterveyspalveluihin (vrt. STM:n selvityshenkilö Tuija Braxin raportti 2018).

Avohoitokeskeinen toimintamalli tuottaa enemmän ja laadukkaampaa vastinetta rahoitukselle

Psykiatrisessa terveydenhuollossa tulisi toteuttaa YK:n toimielinten ja Maailman Terveysjärjestön WHO:n suosittelema rakennemuutos vähintään muiden pohjoismaiden esimerkkien viitoittamalle tasolle. OECD:n Suomen mielenterveydenhuollon arviointiraportin mukaan (Patana 2014), valtaosa Suomen psykiatristen ja psykososiaalisten palvelujen voimavaroista on sidottu sairaala- ja laitoshoitoihin. Lisäksi keskimääräiset hoitojaksojen pituudet sairaalaosastoilla olivat 2010-luvun alussa ja ovat yhä edelleen viimeisimmän THL:n tilastoraportin mukaan kaksinkertaiset Ruotsiin verrattuna ja moninkertaiset Norjaan ja Tanskaan verrattuina. Palvelujen saatavuudessa vallitsevat alueelliset erot ovat merkittäviä ja avopalveluja ei ole tarjolla riittävästi. Kyse ei kuitenkaan ole voimavarojen, vaan osaamisen ja poliittisen tahdon puutteesta.

Resursseja olisi uudelleen suunnattava näyttöön perustuvien toimivien avohoitopalvelujen ja lakisääteisiä palveluja täydentävien tukitoimintojen ”flooran” kestävään rahoitukseen ja niiden laadun jatkuvaan kehittämiseen, kuten valtioneuvoston kanslian tilaamassa YhdessäMielin – hankkeen raportissa ”Toimivat mielenterveys- ja päihdepalvelut” suositellaan (Wahlbeck ym. 2018).

Raportissa mainittujen näyttöön perustuvien avohoito- ja yhteisökeskeisten toimintamuotojen sekä järjestölähtöisten toimintojen rinnakkaisen käyttöönoton taloudelliset yhteisvaikutukset tuottaisivat yli sektorirajojen ulottuvia yhteistyö-, koordinointi- ja synergiahyötyjä, mikä alentaisi psykiatrisen sairaala- ja laitoshoidon sekä muiden sote-palvelujen kustannuksia merkittävästi.

Osaoptimointi estää järkevää kokonaistaloudellista päätöksentekoa

Tosiasioiden ymmärtämistä ”sumentaa” kuitenkin sosiaalipalvelujen, sosiaaliturvan ja terveydenhuollon eriytyneiden hallintojen luoma ”osaoptimointisokeus”. Säästöt psykiatrisessa terveydenhuollossa siirtyvät aiemman kokemuksen mukaan sairaanhoitopiirien muiden alojen eli fyysisen terveydenhuollon rahoitukseen, eivätkä psykiatristen avohuoltopalvelujen ja niiden tukitoimintojen ”flooran” kehittämiseen. Siitä johtuen psykiatrisen sairaalahoidon tarvetta vähentävät avohoidon yhteisölliset ja osallisuustavoitteisten toimintamuotojen rahoitus näyttää kasvattavan muiden hallinnonalojen menoja.

Kustannustehokkuutta ja kokonaistaloudellisuutta todentavat analyysit (esim. Eskot ry:n ROI-analyysit 2019) kuitenkin osoittavat, että 1,5–2 psykiatrisen sairaalapaikan koko vuoden kattavilla kustannuksilla (keskimäärin á 500 euroa/vrk) voitaisiin kattaa yhden keskimäärin 30-35 henkilön psykososiaalisen kuntoutumisen Klubitalon kokonaiskustannukset vuodeksi. Siis klubitalotoiminnan kehittämisen ja laajentamisen tukeminen osoittautuu rahoittaville tahoille säästöjä tuottavaksi sijoitukseksi – eikä menoeräksi.

Terveisiä sote-keskus -ohjelman valmistelijoille

Sote-integraatiota ei saisi nähdä yksinomaan tai pääasiallisesti yhden vaihtoehdon ratkaisun valossa, vaan hallinto-, organisaatio- ja johtamistieteellisessä kirjallisuudessa integraatioprosessi on monivivahteinen, eri vaiheita sisältävä prosessi, jossa tietyt integroitavat toiminnot tai tehtävät ovat monikehäisenä kuvattavan prosessin keskiössä. Ulkoneville seuraaville kehille sijoittuvat sellaiset toiminnot, jotka muodostavat erilaisista ostopalveluista ja hankintasopimuksista. Seuraaville ulkokehille sijoittuisivat mm. erilaiset sopimussuhteet ja/tai kumppanuudet, sekä lakisääteisiä sisäkehien sote-palveluja täydentävää järjestölähtöistä auttamistoimintaa, johon sisältyy vapaaehtoistyötä ja vertaistukea.

Suomen Klubitalot ry jäsenklubitaloineen haluaisivat mieluiten sijoittua edellä kuvatuista yleishyödyllisten sopimussuhteiden ja kumppanuuksien ulkokehälle.

Matalan kynnyksen periaatteella toimiva klubitalomalli on tutkimusnäyttöön perustuen todettu toimivaksi lakisääteisiä mielenterveyspalveluja täydentäväksi ja toimivaksi menetelmäksi. (Hietala-Paalasmaa ym 2009, 143; Wahlbeck ym 2018, 13; McKay et al 2018 ) Klubitalomenetelmä on tunnistettu myös YK:n toimielimissä mielenterveyskuntoutujien ihmisoikeuksia edistävänä toimintana (UN 2017).  

Kirjoittajana: Esko Hänninen, Suomen Klubitalot ry:n hallituksen puheenjohtaja

Lähteitä

Hietala-Paalasmaa, O., Hujanen, T., Härkäpää, K. & Reuter, A. (2009): Mielenterveyskuntoutujien klubitalot – yhteisön tukea ja yksilöllistä kuntoutumista. Avustustoiminnan raportteja 20. Raha-automaattiyhdistys, Helsinki, ss 122-128, 

Hänninen E. (2012): Choices for Recovery – Community-based rehabilitation and Clubhouse model as means to mental health reforms. THL. http://www.empad-project.eu/assets/dl/14_15_Choices_for_recovery_report.pdf

Hänninen. E. (toim.) 2016. Mieleni minun tekevi. Klubitalotoiminta 20 vuotta Suomessa. https://suomenklubitalot.fi/wp-content/uploads/2019/05/mieleni_minun_tekevi.pdf

Koronakriisi on lisännyt mielenterveysongelmia entisestään – kriisipuhelimessa ennätysmäärä soittoja, terapialähetteiden määrä kasvaa kovaa vauhtia 2.4.2020  https://yle.fi/uutiset/3-11286438

Koronaviruksen vaikutukset työllisyystilanteeseen (viitattu 13.5. 2020) https://tem.fi/koronaviruksen-vaikutukset-tyollisyystilanteeseen

Laki 373/2015 (Annettu Helsingissä 10.4.2015): Laki YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan  sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. HE 284/2014 vp. 

McKay, C., Nugent, K.L., Johnsen, M. et al. (2018): A Systematic Review of Evidence for the Clubhouse Model of Psychosocial Rehabilitation. Adm Policy Ment Health (2018) 45: 28. https://doi.org/10.1007/s10488-016-0760-3 

Mielenterveysbarometri. 2019. https://www.mtkl.fi/toimintamme/julkaisut/mielenterveysbarometri2019/ 

Patana Pauliina: Mental health analysis profiles (MhAPs) – Finland. OECD Health Working Papers, No 72, OECD Publishing 2014.

Sosiaali- ja terveysministeriö (2020): Kansallinen mielenterveysstrategia ja itsemurhien ehkäisyohjelma vuosille 2020 – 2030. STM:n julkaisuja 2020:6. 

United Nations (2017): Report of the Special Rapporteur on the right of everyone to the enjoyment of the highest attainable standard of physical and mental health.Human rights council. 28 March 2017 (18-19). https://www.refworld.org/docid/593947e14.html 

Valjakka, S. 2017. Näkökulmia vammaisten ihmisten ja mielenterveyskuntoutujien tietotekniikan ja digipalvelujen käyttöön. Digitaalinen arki -selvitysprojekti. 1

Wahlbeck, Kristian, Hietala Outi, Kuosmanen Lauri, McDaid David, Mikkonen Juha, Parkkonen Johannes, Reini Kaarina, Salovuori Samuel & Tourunen Jouni (2018): Toimivat mielenterveys- ja päihdepalvelut. YhdessäMielin hankkeen raportti. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 89/2017. Helmikuu, 2018. 

Woolcock, Michael (2000): Sosiaalinen pääoma – menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus. Artikkeli teoksessa Kajanoja Jouko & Simpura Jussi (toim.): Sosiaalinen pääoma – globaaleja ja paikallisia näkökulmia. Stakes raportteja 252/2000, ss 25 – 56.

World Health Organization & Calouste Gulbenkian Foundation (2014): Social determinants of mental health. Geneva

World Health Organization (2018): Guidelines for the management of physical health conditions in adults with severe mental disorders. Geneva: WHO 2018.