Jokaisella ihmisellä on mahdollisuus toipua. Toipumista tapahtuu siellä, missä voi kokea toivoa ja osallisuutta, missä voi elää merkityksellistä, itselle sopivaa elämää ja missä voi päättää itse itseään koskevista asioista. Toipumisessa on kysymys elämän merkityksellisyyden kokemuksesta. Nämä asiat ovat yhtä lailla mahdollisia myös ihmisille, joilla on mielen sairauksia (Anttinen, Laukkanen & Nousiainen 2016.)
Mitä on toipumisorientaatio?
Toipumisorientaatioajattelussa kritisoidaan nykyisiä mielenterveyspalveluiden rakenteita. Siinä ajatellaan, että mielenterveyspalvelujärjestelmä estää toipumisprosessin etenemistä, koska järjestelmä pohjaa byrokraattisiin rajoihin, palveluihin on vaikea päästä ja ne ovat usein huonolaatuisia (Nordling 2016.) Toipumisorientaatioajattelun mukaan mielenterveyden häiriöistä ja päihdeongelmista toipuminen on muutosprosessi, jossa henkilön terveys ja hyvinvointi kohentuvat, henkilö ohjaa omaa elämäänsä mahdollisimman itsenäisesti ja yrittää löytää omia resurussejaan ja oppii käyttämään niitä. (Pandya & Myrick 2013.) Toipumisorientaatiossa se, että ihmisellä on psyykkisen tai minkä tahansa muunlaisen sairauden oireita, ei ole este hyvälle elämälle. Toipumisorientaatio korostaa positiivista mielenterveyttä ja ihmisen vahvuuksia ja mahdollisuuksia, ei diagnooseja ja sairautta. (Anttinen, Laukkanen & Nousiainen 2016)
Toipumisorientaatioajattelussa kuntoutujan vastuu omasta hoidostaan ja elämästään vahvistuu positiivisesti. Hoito ja kuntoutus muodostuu monipuolisemmaksi ja kokemuksellisuutta ja vertaisuutta hyödynntetään hoidon ja kuntoutuksen suunnittelussa ja toteuttamisessa laajemmin (Nordling 2016).
Ammattilaisen rooli toipumisprosessissa
Toipumisorientaatioajattelun mukaan mielenterveyspalvelujen tehtävä on tukea ihmistä hänen toipumisprosessissaan. Ammattilaisen ja asiakkaan välillä tulee olla yhdenvertaisten ihmisten välinen yhteistyösuhde. Ammattilainen ei anna ylhäältä päin ohjeita miten asiakkaan tulisi elämäänsä elää vaan ammattilainen antaa tukea ja ohjausta, mutta ei yritä hallita toipumisprosessia (Anttinen, Laukkanen & Nousiainen 2016.) Ammattilaisen tulee auttaa ihmistä hänen omalla toipumispolullaan kohti hänelle sopivaa hyvää elämää. Asiakas on oman toipumisprosessinsa keskiössä, mutta työskentelyssä otetaan huomioon asiakkaan koko elämä. Toivon ylläpitäminen myös hankalina aikoina on ammattilaisen tärkein tehtävä. (Anttinen, Laukkanen & Nousiainen 2016) Toipumisorientaation mukainen työskentelytapa vaatii ammattilaiselta paljon: ammattilaisen on räätälöitävä yksilölliset ratkaisut yhdessä jokaisen asiakkaan kanssa. Toipumisorientaatio saattaa vaatia lisäkoulutusta ammattilaiselle. Käytännössä toipumisorientaatio edellyttää luottamuksellisen yhteistyösuhteen luomista, kuntoutujan tukemista omien tarpeiden, unelmien ja tulevaisuuden suunnitelmien löytämisessä ja niiden huomioon ottamista hoidon sisällöissä, toipumisorientaatiota tukevan organisaatiokulttuurin olemassaoloa ja mahdollisuutta osallistua ja kuulua erilaisiin yhteisöihin. (Nordling 2017.)
Osallisuuden kokemus on toipumisessa tärkeää
Toipumisorientaatioajattelussa osallisuuden kokemuksella on tärkeä rooli. Ihmisellä on luontaisesti tarve kuulua yhteisöihin. Osallisuuden kokemus tarkoittaa kuulumista sellaiseen ryhmään tai toimintaan missä tulee hyväksytyksi ja ymmärretyksi tai jossa voi jakaa omia kokemuksiaan tai tunteitaan. Osallisuuteen liittyy yhteyden luominen ja säilyttäminen ihmisiin, toimintoihin tai asioihin, joita pitää itselle merkityksellisinä. Osallisuus tarkoittaa myös yhteyttä tarvittaviin palveluihin sekä mahdollisuutta osallistua itselle tärkeistä asioista päättämiseen. Kuntoutujan toipumisprosessin kannalta erityisen tärkeä asema on vertaistuella ja kokemusasiantuntijatoiminnalla, koska ne voivat johtaa erilaisiin osallisuuden muotoihin (Nordling 2017.)
Ihminen oman toipumisprosessissansa keskiöön
Toipumisorientaatiosta puhutaan nykypäivänä paljon ja sitä esitetään mullistavanakin uutena ajatteluna. Se, että ihminen ja hänen oma elämänsä on hänen oman toipumisprosessinsa keskiössä, ei pitäisi olla “uutta” ajattelua vaan näin olisi pitänyt olla aina. Jokainen ihminen tietää itse millainen elämä on hänelle hyvä elämä. Sitä ei tarvitse ulkoapäin kertoa. Ihmisen näkeminen kokonaisuutena, ei vain diagnoosina tai tapausesimerkkinä, pitäisi olla itsestäänselvyys. Ammattilaisen tehtävänä on tukea asiakastaan kohti hänen itsensä mielestä mielekästä ja hyvää elämää. Vuorovaikutteisuus ja ihmisen kokonaisvaltaisen tilanteen huomioon ottaminen vie varmasti ammattilaiselta aikaa, mutta on paitsi inhimillistä, myös toipumisprosessin kannalta merkittävää. Vuorovaikutus- ja kohtaamistaidot ovat ammattilaisen tärkein työkalu. Läheiset ihmiset ovat tärkeitä toipumisprosessissa. Samoin vertaisen tuki on tärkeää. Me kaikki voimme yhdessä tehdä arkista mielenterveystyötä kohtaamalla toisemme ystävällisesti ja arvostaen jokapäiväisissä tilanteissa. Se miten erilaisista mielenterveyden häiriöistä puhumme on asennetyötä, jossa ihan jokainen voi vaikuttaa.
Lähteet: Nordling Esa 25.10.2017. Recovery -toipumisorientaatio, Nordling Esa 31.8.2016. Toipumisorientaation teoreettiset lähtökohdat. Mikä tässä on uutta? Anna Anttinen, Heini Laukkanen & Suvi Nousiainen 5.10.2016. Toipumisorientaatio.